Saaristossa Utön saarella - työssäoppien

Saavuin Utöseen saaristossa toimimisen työssäoppimisen merkeissä. Kanssani tuli kurssitoverini Teemu, ja menimme työskentelemään Hannas Horisontin yritykseen saaristolaiskylään. 

Matka Utöseen alkoi maanantaiaamuna autolla Vantaalta Paraiselle, josta nousimme yhteysalus Eivoriin. Alusta loppuun matkustamiseen kului päälle kahdeksan tuntia, joten ei se ihan lyhyt matka ollut. Ensimmäisenä päivänä sää oli todella epäsuotuisa, tuuli rajusti ja satoi samaan aikaan. Onneksi vastaavanlainen sää ei työssäoppimisen jaksollamme toistunut.

Meille esiteltiin majoitustilamme; aluksi asuimme majoituspalvelun tiloissa, mutta myöhemmin saimme asettua yrittäjä Hanna Kovasen äidin taloon. Tunnelma oli siellä hyvin kotoisa. 

Saimme pienen esittelyn saaresta, ja varsinainen työskentely alkoi seuraavana päivänä. Työ oli mukaansa tempaavaa, ja työtehtävät vaihtelivat usein; monesti teimme montaa eri tehtävää päivässä.

Ne olivat pääasiassa ulkotöitä, ja puuhastelimme ympäri saarta. Kahden hengen voimin niistä suoriutui puolet nopeammin. 

Haimme rannasta rakkolevää kukkapenkeille ravinteeksi. Teimme paljon puutarha- ja pihatöitä, autoimme myös erästä saaren vanhusta hänen pihansa kanssa. Teimme aika paljon puuklapeja. Kävimme tutustumassa jätevedenpuhdistamoon, toimivalta vaikutti. Keräsimme talteen vanhat kattotiilet (yleensäkin vanhoja materiaaleja nähtävästi kierrätettiin paljon) ja puhdistimme niitä teräsharjalla. Siivosimme majakan sisätiloja. Ja paljon, paljon muuta.

Tässä pihassa puhdistimme kierrätetyt kattotiilet.

Pääsimme myös hieman veneilemään, mikä oli todella mukavaa. Kävimme pariin otteeseen hakemassa rantautuneita tukkeja polttopuuksi läheisiltä saarilta (saarelaiset ’varasivat’ ne laittamalle kiven tukin päälle merkiksi), laskemassa verkot ja kerran jopa omatoimisesti retkeilemässä viereiselle saarelle. 

Vähän jännitti siellä ajaa venettä, kun alueella oli paljon matalia kohtia, mutta kyllä sitä uskalsi mennä, kun Hanna oli reitit aikaisemmilla kerroilla näyttänyt. Verkkojen laskeminen oli vain kokeilu, tulisiko sieltä mitään. No, kuusi simppua sieltä tuli. Jätimme ne lokkien syötäväksi laiturille.

Verkkokalastuksen tulos - kuusi simppua.

Olimme aluksi saarella vain muutaman päivän, koska Hannalla oli muita asioita hoidettavana. Palasimme kotiin pääsiäisen viettoon, jonka jälkeen olimme saarella kolme viikkoa putkeen. 

Utön saari on varsin pieni, joten paikat tulivat nopeasti tutuksi. Tosin osa saaresta on armeijan aluetta, jossa ei saanut liikuskella. 

Hanna kertoi meille paljon kiinnostavia asioita saaren menosta ja historiasta. Haaksirikkoja alueella oli sattunut paljon. Saimme myös osallistua Utön majakan opastuskierrokselle yleisönä. Saaristolaiskylän elämänmeno tuli meille tutummaksi.

Teksi: Riia Lehtinen, ympäristönhoitaja, luonto- ja ympäristöalan perustutkinto

Kuvat: Teemu Kosunen ja Hanna Kovanen